Kartta: Fonectan karttapalvelu
Orivuoren alue sijaitsee Jämsänkosken taajaman koillisreunassa ja rajoittuu länsipuolella Tampere – Jyväskylä -rautatiehen. Jämsän kaupunki laati Metso-ohjelmaan liittyen alueelle luonnonsuojelusuunnitelman vuonna 2009. Tavoitteena oli alueen säilyttäminen kuntalaisille ulkoilu- ja virkistysalueena.
Metso-ohjelma perustuu vapaaehtoisuuteen. Ohjelmalla suojellaan metsiä, jotka ovat luonnonarvoltaan monipuolisia ja eliölajien elinympäristöinä arvokkaita.
Orivuoren luonnonsuojelualue on havupuita kasvavaa mäenrinnettä ja mäenlakea. Puusto on pääosin järeää metsää, jota ei ole pitkään aikaan hakattu tai harvennettu. Rinteen alaosa kasvaa vanhaa kuusikkoa ja laella viihtyy mänty. Paikoin maassa lojuu tuulenkaatoja sekä vanhempaakin maapuuta. Myös louhikot ja siirtolohkareet kuuluvat oleellisena osana maisemaan.
Rinteiden kivenkoloissa on luolia, joissa pesivät mäyrät, ketut ja supikoirat. Metsässä voi nähdä myös pohjantikan ja hyvällä onnella liito-oravan. Kasvillisuustyypit ovat pääosin lehtomaista, tuoretta ja kuivaa kangasta. Lehdossa kasvaa myös pensasmaisia lehmuksia.
Alueen ylärinteiltä löytyy jäkälää kasvavia silokalliopintoja. Jääkaudella jäätikkö kulutti ja kuljetti pois vanhan maaperän. Mannerjäätikkö hioi alustaansa jauhamalla ja hiertämällä sekä louhimalla. Myös jäätikön sulamisvesillä oli tärkeä merkitys kulutuksessa. Silokallioiden muoto sekä pyöreät, uurteiset pinnat muovautuivat jäätikön kuluttaessa alustaansa hiomalla. Jäätikössä mukana kulkeva kiviaines on antanut prosessiin hioma-aineen ja jäätikön liike energian.
Louhinnassa jäätikkö irrottaa alustastaan kiviä ja lohkareita mukaansa. Näin tapahtuu helpoimmin suojasivuasemissa, kohdissa, joissa jää virtaa myötärinteeseen ja kalliopinnassa on porras. Silokallioiden jyrkästi päättyvät reunat ovat olleet tällaisia suojasivuasemia. Sileiden kalliopintojen uurteet osoittavat jään kulkusuuntaa. Uurteiden koko vaihtelee hienoista naarmuista useiden senttimetrien syvyisiin kouruihin. (Lähde: Geologia.fi).
Orivuoreen lähtiessä kannattaa ehkä vetää saappaat jalkaan, tai ainakin vilkaista välillä myös varpaiden suuntaan. Tämän artikkelin kuvaaja tapasi aurinkoisen kiven kupeelta suurimman kyyn, mitä on eläessään nähnyt. Oikeanpuoleisessa kuvassa tarjolla ravintoa mielikuvitukselle.
Vastaavaa ”runebergin torttua” ei löytynyt netin satojen kääpäkuvien joukosta, joten jääköön arvoitukseksi. Oikeanpuoleisen kuvan tötteröt lienevät torvijäkälää.
Orivuoren kallioilta aukeaa laakson yli myös maisemanäkymä Mörkölänmutkan asutusalueelle.