Petäjäveden venesatamasta Jämsän Arvajalle kulkeva melontareitti on 75 kilometriä pitkä joki- ja pienvesistöväylä, joka sopii aloittelevallekin melojalle.
Suomi meloo -tapahtuman lähtö Petäjäveden venesatamassa.
Wanha Witonen sai nimensä vuonna 1909 käyttöön otetusta arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelemasta viiden markan setelistä. Setelin keskellä kuvattu järvimaisema oli maalattu Rasuanniemestä, joka nyt toimii usein melontaretkien päätepisteenä.
Rasuanniemen leirialue toimii usein retken päätepisteenä.
Reitin virallinen päätepiste on Päijänteellä Arvajanlahdella, mutta sinne päästäkseen pitää järjestää parin kilometrin maakuljetus Oinaalan satamasta UPM:n paperitehtaan ohi. Vehreitten maisemien ja kaupungin läpi virtaava Jämsänjoki saattaa kuitenkin monen melojan mielestä olla tämän vaivan arvoinen.
Reitin alkupäässä sijaitsee Petäjäveden vanha puukirkko, joka merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994 pohjoismaisen kirkkoarkkitehtuurin ja hirsirakentamistaidon perinteen muistomerkkinä.
Melontaretken lähtö ohitti Petäjäveden museokirkon.
Melontareitin varrella vaihtelee keskisuomalainen metsäluonto rakennetun kulttuurimaiseman kanssa. Järvi- ja jokimaisemat vuorottelevat. Pientä jännitystä tarjoavat kosket, joista osa voi olla haastavia, mutta ei kuitenkaan liian vaativia kokemattomallekaan laskijalle.
Hankakoski
Koskien luonne vaihtelee veden korkeuden mukaan. Tulva-aika tarjoaa enemmän vauhtia, matalan veden aikaan monet kosket ovat vain virtapaikkoja, joissa lisähaastetta antaa oikean väylän löytäminen kivien lomasta. Kaikki kosket ovat kuitenkin aina laskettavia. Hankakoski on lyhyt virtajakso maantiesillan alta.
Kalliokoski on ohitettava maata pitkin siellä sijaitsevan voimalaitoksen vuoksi. Matkaa alapuolisen lähtöpaikan laitureille tulee noin 100 metriä. Kanootin tai veneen siirtämistä varten on käytettävissä kärry, joka tulee siirron jälkeen palauttaa maihinnousupaikalle.
Kalliokoski
Kalliokosken voimalaitoksella on myös kalaporras, jonka sivua siirtymäreitti alajuoksulle kulkee. Lähtöpaikalla käy kohtuullisen kova virta, mikä lähtöä valmistellessa kannattaa ottaa huomioon.
Kalliokosken maantiesillan virta
Parisataa metriä Kalliokosken lähtöpaikan jälkeen maantiesillan alapuolella on lyhyt virtaosuus, joka myös vaatii jonkin verran tarkkuutta ainakin matalalla vedenkorkeudella.
Koskenpää-Keuruu maantiesillan alta alkava ylempi Survosenkoski on Witosen koskista vaativin etenkin vähän veden aikaan. Laskureitti menee kuvan oikeassa laidassa olevan kivijohteen vasemmalta puolen jokseenkin suoraan. Suvannon jälkeen tuleva alempi, verrattain lyhyt koskijakso lasketaan oikeanpuoleista haaraa pitkin.
Ylempi Survosenkoski
Alempi Survosenkoski (Myllykoski), jonka jakaa kahtia vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvä luoto. Toisessa kuvassa laskusuunnassa vasen väylä.
Alemmilla Survosenkoskilla, joita myös Myllykoskiksi kutsutaan, kannattaa valita oikeanpuoleinen väylä. Vasen väylä on louhikkoinen ja vuolas. Matalan veden aikaan saattaa olla laskukelvotonkin.
Kosket voi myös ohittaa kantoreittejä käyttäen. Kalliokoskessa on voimalaitos, jonka vuoksi sen ohitse kanootit on aina siirrettävä kantamalla tai sinne varatulla siirtokärryllä. Vaativimmat ovat Hankakoski, Survosen kosket (ylä ja ala) ja Luomen kosket (ylä ja ala).
Rautaveden ja Uuttanan välistä virtaa alajuoksulta.
Rautavesi laskee Uuttanaan muutaman sadan metrin mittaisen joen kautta. Joen niskalla on lyhyt vuolaamman virran jakso, samoin alajuoksulla. Varsinaisista koskista ei voida puhua. Turvallisin laskureitti keskellä virtaa.
Luomenkosken ylempi virta
Luomenkosken alempi virta.
Väännekoski puolivälistä alavirtaan nähtynä. Samalta paikalta kuvattuna ylävirtaan.
Lahnaveden ja Kankarisveden välissä on Väännekoski. Niskalla sijaitseva saari jakaa vedet kahteen uomaan. Koski kannattaa laskea oikeanpuoleista haaraa pitkin. Vasen haara saattaa matalan veden aikaan olla laskukelvoton niskan kivivallin takia.
Väännekosken laskusuuntaan oikea haara. Väännekosken laskusuuntaan vasen haara.
Wanhan Witosen merkityn reitin varrelta löytyy rantautumispaikkoja tulisijoineen. Majoituspaikkoja on moneen makuun. Reitin varrella sijaitsevat matkailuyritykset tarjoavat mökkejä, huviloita tai huonemajoitusta ja muitakin palveluita löytyy.
Seudun melontaoppaat järjestävät tilauksesta melontaretkiä ja vuokraavat kalustoa. Kaupunkien toimesta järjestetyt Wanhan Witosen melontaretket ovat aina vetäneet kymmeniä melojia. Tämän artikkelin kuvista suurin osa on vuonna 2012 järjestetystä Suomi meloo -tapahtumasta.
Kokeneet melojat selvittävät reitin päivässä, mutta rauhalliseen ja rentoon melontaretkeen kannattaa varata pari päivää ja yöpyä reitin varrella. Luonnonläheisestä retkeilystä pitävä voi majoittua myös teltassa. Mukavimmin se tapahtuu matkailuyritysten leiripaikoilla, jolloin tarjolla on myös muuta palvelua savusaunasta lähtien.
Ohjattuja melontaretkiä ja kalustovuokrausta voit kysyä http://www.kp-rantapirtti.fi/ tai http://www.eraopaspalvelutalvi.fi/ Puolimatkassa sijaitsevalla rantapirtillä on myös, majoitus-, sauna- ja ateriapalveluja.
Päivitetty 13.9. 2016, jolloin lisätty Rautavirta/Uuttana ja Väännekoski.
Päivitetty viimeksi 16.11. 2016, jolloin lisätty Kalliokoski ja sen alapuolinen virtajakso.