Teksti ja valokuvat: Mikko Hakonen Videokuvaus ja editointi: Jarmo Hakonen
Tänä vuonna 40-vuotista toimintaansa juhliva Päijänteen Laivurit ry valitsi juhlaregattansa kohteeksi Jämsän sataman. Yhdistys tapaa kokoontua joka kesä regatan merkeissä jossakin Päijänteen satamista. Juhlaregattaan osallistui 27 rautalaivaa, jotka vieriviereen ankkuroituina hyvin mahtuivat joelle keskustan tuntumaan. Enemmänkin olisi sopinut. Yleisöä tapahtuma veti runsaasti ja aamupäivän sadekuuroja lukuun ottamatta sääkin oli laivoista kiinnostuneille suosiollinen.
Regattaan osallistuneet laivat kokoontuivat perjantai-iltana Jämsänjoen suulle Hulkkion satamaan, josta matka jatkui lauantaiaamuna jokea pitkin Jämsän keskustaan. Vierasvenelaitureiden lisäksi varsinaista laivasatamaahan keskustassa ei toistaiseksi ole. Ei myöskään satamapalveluja.
Laivojen katselun ohessa satamapuistossa oli tarjolla myös muuta ohjelmaa, kuten vanhojen ajoneuvojen esittelyä, pärehöylä, kahvioteltta ja musiikkiesityksiä.
Suurin osa Päijänteen laivoista on nykyään dieselkäyttöisiä, mutta puksuttaa joukossa muutama höyrylaivakin, joita niiden omistajat pieteetillä pitävät kunnossa. Tämän kirjoittajalle tutuimmaksi on tullut vuonna 1899 valmistettu s/s Tapio, jonka kyytiin on ollut tilaisuus muutaman kerran päästä laivan edellisen omistajan helsinkiläisen Antero Aallon perheen kanssa. Nykyisin laivan omistavat Lilja ja Ari Järvinen Jämsästä (kuvassa oikealla). Kyseessä on oikeastaan kahden aluksen yhdistelmä, sillä Tapion kyljessä tai perässä kulkee halkoproomu, jossa on myös sauna ja makuuhytti. Järvisten omistuksessa Tapiosta on tullut entistä ehompi. Höyrykattila on kunnostettu ja alusta muutenkin käyty läpi. Viime viikkojen aikana laiva on saanut myös uutta maalia pintaansa. – Töitä tehtiin regattaa varten pari viikkoa, Järviset kertovat.
Suomen Höyrypursiseura huomioi heidän ansionsa viime vuonna Vuoden Varustamopalkinnolla.
Ajon aikana Ari toimii konemestarina ja Lilja on ruorissa. Laivan ajaminen on tuttua puuhaa, sillä työkseen hän on vuosikaudet kuljettanut Haukkasalon lossia Päijänteellä. Viime kesänä Järviset ajelivat laivallaan Iisvedellä saakka. Halkoja kului kesän aikana 40 mottia. Yhdellä motilla laiva kulkee noin kolme tuntia.
Regatan aikana yleisölle tarjottiin tilaisuus päästä sisälle muutamaan laivaan ja näin tutustumaan lähemmin tähän elämäntapaan, sillä hyvin pitkälle elämäntavasta laivan omistamisessa on kysymys. Liikkuvassa kesämökissä lomailemisen lisäksi laivuriperheen aikaa kuluu myös jatkuvaan rakenteluun ja kunnossapitoon. Rahallekin harrastuksesta kerrotaan löytyvän ihan kivasti käyttökohteita.
Laivat ovat yleensä vuosikymmeniä saman perheen hallussa, mutta joskus voi tulla myös luopumisen aika. Ari ja Vuokko Harju kertovat omistaneensa Saari-aluksensa 18 vuotta. Nyt laiva on myynnissä. – Kiinnostusta on ollut, mutta mitään kiirettä myymisen kanssa ei ole, Harjut toteavat.
Ennen nykyistä laivaansa Harjut kertoivat omistaneensa kaksi purjealusta, jotka Ari itse rakensi. Rakentelua on riittänyt myös laivassa, vaikka se jo ostohetkellä olikin valmis kaunis laiva. Ammatiltaan Ari Harju on teknisen työn lehtori, mutta nykyisin eläkkeellä. Pariskunnalla on kokemusta vesillä liikkumisesta niin mereltä kuin Päijänteeltäkin. Vesillä he kertovat viettävänsä 80-100 päivää vuodesta. Eikä heistä maakrapuja tule laivan myymisen jälkeenkään. Suunnitelmissa on sitten matkaveneen hankkiminen.
VÄHÄN TARINAA VENEESTÄKIN
Tapahtuman aikana joella lipui myös veneitä. Laivurien kanssa syntyi keskustelua siitä, kuinka määritellään vene ja laiva? Mikä on se raja tai mitta, joka erottaa nämä alusluokat toisistaan? Yhdeksi määritelmäksi kerrottiin, että veneen voi nostaa laivan kannelle, mutta laivaa ei veneeseen. Vähän ontuvalta tämäkin selitys tuntuu siinä mielessä, että kaikki Päijänteen rautalaivat voisi nostaa kerralla konttilaivan tai tankkerin kannelle ja vielä jäisi tilaa jalkapallon pelaamiseen.
Vaikka rautalaivat näyttelivät tapahtuman pääosaa, yhdeksi katseenvangitsijaksi vierasvenelaituriin lipui viimeisen päälle hieno puuvene AEB. Veneellä olivat liikkeellä sen omistaja Ismo Postareff Jyväskylästä ja hänen elämänkumppaninsa Kirsi Lahti.
Kyseessä on todellinen harvinaisuus, sillä venettä valmistettiin vain tämä yksi kappale. Gösta Kyntzellin vuonna 1928 suunnittelema ja Tolkkisissa samana vuonna veistetty 38-jalkainen AEB-salonkivene valmistui August Eklöfin yrityksen edustusveneeksi. Veneen nimikin AEB tulee yhtiön nimestä August Eklöf Borgå. Eklöf oli teollisuuspatruuna, joka omisti muun muassa sahoja ja 30 000 hehtaaria metsämaita. Saman suunnittelijan käsialaa on myös ensimmäinen Kultaranta-vene.
Eklöfien jälkeen veneellä oli lukuisia omistajia, kunnes jyväskyläläinen Gradialla rakennuspuolen opettajana toimiva Ismo Postareff osti sen vuosituhannen vaihteessa. Jyväskylän Haapaniemessä lojunut vene oli käytännöllisesti katsoen raato, joka ei olisi pinnalla pysynyt. Viisi vuotta myöhemmin ja 5 000 työtunnin jälkeen AEB oli niin alkuperäisessä kuosissa kuin vain mahdollista. Eli kaikki mikä nyt näkyy on Ismon taitavaa kädenjälkeä. Puulajeina on käytetty pääasiassa mahonkia ja oregoninmäntyä. AEB on saanut kauneimman veneen palkinnon Helsingin venemessuilla vuonna 2011. Vene kulkee sulavasti tyynellä ja tuulen suuntaisesti, mutta isoissa sivulaineissa on altis rullaamaan, Ismo kertoo.
Eikä tässä vielä kaikki. Ismo Postareff on kunnostanut ja omistaa kaikkiaan 7 historiallista venettä.