Isojärven kansallispuistoon kuuluvan Huhtalan torpan pihapiiri herää eloon kerran kesässä, kun Metsähallitus järjestää siellä monenlaista nähtävää sisältävän perinnepäivän. Erikoissuunnittelija Maija Mikkola toivotti vieraat tervetulleiksi ja avasi samalla hiukan paikan historiaa.
Perimätiedon mukaan 1700-luvulta peräisiin olevan tilan ensimmäinen torppari oli saksalaista sukujuurta oleva potaskankeittäjä Petter Godvillig perheineen. Potaska oli vientituote ja tärkeä raaka-aine saippuan ja lasin valmistuksessa. Potaskaa saadaan koivun tuhkasta. 1800-luvun lopussa suku vaihtui ja torppariksi tuli Vihtori Heinonen. Hänen jälkeläistensä aikana torppa itsenäistyi vuonna 1933 noin 40 hehtaarin kokoiseksi tilaksi. Tila myytiin 1960-luvun alussa valtiolle ja se jäi tyhjilleen. Heinäkuussa järjestettävä perinnepäivä tarjoaa leppoisan seurustelun ohessa tilaisuuden tutustua myös rakennusten sisätiloihin.
Pälkäneellä sijaitsevan Vanhan Savotan yrittäjä Jouko Vilkman järjesti Huhtalassa luokinvääntönäytöksen rakentamansa haudutuslaatikon ja paininpuun avulla. Haudutuslaatikon alla porisi sadan litran sammio kiehuvaa vettä. Kuuma vesihöyry pehmittää ainespuut taivutusta kestäviksi. Puuluokkia tarvitaan vielä nykyäänkin työhevosen valjastuksessa, muistutti Vilkman. Tekijät vain alkavat olla harvassa. Vilkmaninkaan savottakaupasta ei luokkia hyllytavarana löydy, mutta tilauksesta hän voi sellaisen toimittaa.
Luokki väännetään paininpuun päälle tappien ja kiilojen avulla. Lopuksi päät sidotaan yhteen rautalangalla. Kuivuttuaan puu jää pysyvästi tähän muotoon. Tavallisimmin luokkipuina käytetyt lajit ovat pihlaja, paju ja tuomi. Myös koivusta voidaan luokki vääntää. Sopivan vahvuisen oksattoman ja tasapaksun ainespuun löytäminen ei ole aivan helppoa. Ennen luokkipuita kasvatettiin taimesta lähtien.
Vanhan savotan orkesteri Enso Kusetti esittää vanhaa tanssimusiikkia monenlaisissa perinnetilaisuuksissa. Vilkman itse soittelee kokoonpanossa narubassoa. Vanhan savotan kämppäkauppa Pälkäneen Rautajärvellä myy perinneasusteita ja jalkineita. Osa valikoimasta oli myös Huhtalassa näytteillä.
Längelmäkiläinen Asko Kurki punoi rakentamillaan välineillä köysiä Sisal-paalinarusta. Sisal on hampun tapainen luonnonkuitu. Kurki kertoi saaneensa idean ja ohjeet köysien valmistamiseen Liesjärven kansallispuistosta.
Metsähallituksen erikoissuunnittelija Maija Mikkola esitti työnäytöksessään kalannahan parkitsemista. Parkkiliemi keitetään pajun kuorista. Nahkoista kaavitaan ennen parkitsemista tarkasti suomut ja rasva pois. Lopuksi ne pestään käsipesuaineella. Liotus aloitetaan laimealla parkkiliuoksella, jota vaihdetaan usein ja samalla pikkuhiljaa väkevöitetään. Loppuliotus tapahtuu laimentamattomalla seoksella. Kuivattamisen jälkeen nahat pehmitetään ja muokataan. Kansalaisopistot järjestävät kursseja, joista voi hankkia tarkemmat tiedot.
Parkittu kalan nahka on yhtä sitkeää kuin muutkin nahat. Yleisimmin kalan nahkaa on käytetty erilaisina koristeina, mutta kyllä niistä voidaan valmistaa vaatteita ja jopa huonekalun verhoilua joku on suunnitellut, kertoi Mikkola.
Yleisön ihmeteltäväksi oli tuotu myös vanhoja esineitä, koneita ja ajoneuvoja.
Jämsäläinen Lilja Järvinen on perehtynyt pettuleivän valmistamiseen. Hänen leipomaansa leipää ja korvikekahvia on yleisö päässyt maistelemaan erilaisissa perinnetapahtumissa. Järvinen on tehnyt myös pettuleivästä kirjan, josta leipomisen niksit selviävät yksityiskohtaisesti. Huhtalaan ajeltiin Liljan aviomiehen Ari Järvisen hienosti entisöimällä Fordilla. Varsinaisena leipätyönään Lilja Järvinen ajaa lossia Haukkasalon saaren ja mantereen välillä. Saaressa on vain kolme vakituista asuntoa, mutta lähes 150 loma-asuntoa.
Eeva-Liisa Pitkäsen omistama, rauhallisesti käyttäytyvä suomenhevonen Napsukka sai päivän mittaan osakseen monet taputtelut. Napsukka on kuuluisa hevonen, jolla on monta suomenmestaruutta erilaisista työhevosten kilpailuista.
Huhtalan entisistä maista kuuluu kansallispuistoon vain pihapiiri. Puutarhassa on säilynyt vanhoja marjapensaita ja omenapuita. Myös joitain koristekasveja on jäljellä. Pihaa ja entisiä lähipeltoja hoidetaan niittämällä. Vanhan torpan henkeen sopii kiireetön ilmapiiri, jossa on aikaa istahtaa vaihtamaan kuulumisia tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
Artikkelin tietolähteenä käytetty: http://www.luontoon.fi/huhtala
Hartsuherra Jouko Vilkmanin Vanhan Savotan Kämppäkauppa: http://www.vanhasavotta.yrittaa.fi/