Päijälän Linnavuori Kuhmoisissa on valtakunnallisesti merkittävä rautakautinen muinaislinna. Turvapaikkojen ketjussa lähimmät linnat ovat Jämsänkosken Linnavuori, Padasjoen Virmailan Linnasaari ja Jämsän Pukinvuoren linna. Vuorille sytytetyt nuotiot ja savumerkit varoittivat vainolaisista suojaten näitä alueita ja seudulla asuvia ihmisiä.
Kyseessä on heimosotakauden 800-1200 jKr. turvapaikka ja erämaakulkureittien vartiointipaikka. Hämäläisten muinaislinna on toiminut turvapaikkana karjalaisten hyökkäyksiä vastaan.
Linnavuori sijaitsee vajaa kymmenen kilometriä pohjoiseen Kuhmoisten keskustasta. Sieltä lähtee Länkipohjantie 3291. Se jatkuu Puukkoistentienä, josta erkanee itään Linnavuorentie. Sitä jatketaan opasteiden mukaan n. 1,2 km. Opastetaulun vieressä on pysäköintipaikka muutamalle autolle. Vieressä on infotaulu kertomassa paikan historiasta. Linnavuorelle vie opastettu polku.
Turvapaikaksi linna on valittu sekä sijaintinsa että muotonsa vuoksi. Vuori kohoaa n. 45 metriä Saaresjärven yläpuolelle. Laelta aukeaa upeat näkymät pohjoiseen Saaresjärvelle. Vuorelle on kolmelta sivulta jyrkkä nousu. Rinteet ovat monin paikoin pystysuorat. Vuoren laelta on löydetty useiden rakennusten perustuksia ja kivettyjä liesiä. Vuoren länsireunalla on kivivallin perustus, jonka päällä oletetaan olleen puinen paalurakennelma. Sen jätteet ovat vuosisatojen saatossa jo kokonaan lahonneet.
Alueella 1980-luvulla tehdyt arkeologiset kaivaukset toivat esiin poikkeuksellisen runsaan löydösmäärän. Löydöt kertovat paitsi käsityötaidoista myös kaupankäynnistä ja yhteyksistä itään, länteen sekä Baltian suuntaan. Pohjoismaiden rikkain esinelöytö sisältää yli 340 itäistä ja läntistä esinettä. Keihäät, kirveet, talousesineet, korut ja seppien takeet kertovat hämäläisestä talonpoikaiskulttuurista.
Luultavasti 1200-luvulla linnaan on tehty tuhoisa hyökkäys, jolloin kaikki varustukset paloivat ja paikka hylättiin. Useissa löydetyissä esineissä on havaittu palamisen merkkejä, mikä viittaa turvapaikan äkilliseen hylkäämiseen 1200-luvun lopulla. Todennäköisesti linnoitus on poltettu taistelun yhteydessä talvella. Hyökkääjästä ei ole tietoa.
Historia piiloittelee mustikanvarpujen ja sammalmaton alla. Kulkijan kannattaa kiinnittää huomiota myös polun varren kasvillisuuteen, joka vaihtelee vuodenajan mukaan. Kevätkesällä voi silmiin osua metsätähden ja kielon lisäksi myös valkolehdokki. Syksymmällä mättäitä koristavat mustikat, puolukat ja sienet.
Jyrkänteiden reunalla kannattaa katsoa mihin jalkansa asettaa. Pystysuoraa pudotusta voi olla yli kymmenen metriä. Vuoren ylin osa on laakea ja pinta-alaltaan puolisen hehtaaria. Hirsivarustusten tukena käytetty kivimuuri on yhä nähtävissä pohjoislaella. Ulkovarustusten suojissa on ollut tilaa yli 50 hengelle ja sieltä on löydetty muun muassa paja, vesikuoppa ja asumuksia. Kuten lähes kaikki muinaiset linnavuoret, Kuhmoistenkaan linnavuori ei ollut pysyvästi asuttu.
Paikalle jääneiden aseiden vuoksi on arveltu, että linnavuorella on käyty ankara taistelu, jonka johdosta paikasta on tullut tabu, jonne ei kukaan uskaltanut sen koommin mennä. Ei edes noutamaan arvoesineitä. Kuhmoisten Päijälän arvellaan olleen valta- ja nautinta-alueiden raja-aluetta 1100- ja 1200-luvuilla, mikä selittää merkittävien linnavuorien ketjun Kuhmoisten – Jämsän seudulla.
Lähteet ja tekstilainaukset:
http://www.ksymparistokasvatus.fi/uploads/files/kuhmoinen_kohteet_3_1.pdf
Retkipaikka.fi