V8 Summer Meet Himos kuuluu jokaisen kesän vakiotapahtumiin Himoksella. Tänä vuonna kokoontumisen taustalta löytyivät AMC Club Finland, Camaro Club Finland, DTC-Jyväskylä, FHRA-Tampereen seutu, ManseVans, Oldsmobile Club of Finland sekä V8-Magazine ja HimosLomat.
– Tapahtuma järjestettiin nyt 16. kerran. Päivämääräksi on vakiintunut juhannusta edeltävä viikonloppu. Perinnettä on tarkoitus jatkaa eteenkin päin, kertoo järjestelyistä vastaava Teo Ylä-Mäihäniemi.
Hän vihjaisee, että ensi kesänä tapahtumaa on tarkoitus uudistaa ja kasvattaa, mutta miten, siitä ei vielä tarkempaa tietoa heru. Nyt paikalle saapui arviolta noin 200 autoa ja 500 henkilöä, mikä on ollut viime vuosien vakiomäärä.
Näyttelykentällä eri merkit ja vuosimallit seisovat sulassa sovussa. Tosin näyttelyyn toi autonsa vain pieni osa tapahtumakävijöistä. Ajoneuvojen ulkonäkö vaihtelee viimeisen päälle entisöidyistä tai rakennelluista kuin suoraan romuttamon parkista noudettuun. Romun ulkonäkö kuitenkin yleensä pettää. Kuppaiselta vaikuttavan korin sisällä hyrrää hyväkuntoinen tekniikka.
Vanhankin auton tekniikka saattaa olla jopa nykyaikaista. Siitä hyvänä esimerkkinä Marko Tuomelan hienosti laitettu Dodge Challenger vm. -70 (kuva valitettavasti tuhoutui). Auton 560 hevosvoiman koneeseen on asennettu ruiskutekniikka, jonka ansiosta kulutus putosi 15 litraa sadalla.
Monelle V8-autojen harrastajalle ja rakentelijalle kyseessä on elämäntapa, arvelevat Crister Frigren ja Veli-Matti Viitanen Camaro Clubista. Vaikka jokaisella on oma suosikkimerkkinsä, niin on järkevää järjestää tapahtumia yhdessä. Vähän hyväntahtoista vinoiluahan siinä aina tahtoo syntyä, mutta yhdessä toimien tulos on parempi, he vakuuttavat.
Harri ja Pirjo Huotarin sinisellä 2D Ambassador DPL -autolla on maineikas historia. Ensimmäisen omistajan toimitusjohtaja Olavi Tsuppasen jälkeen sen omisti matkailukeisari Kalevi Keihänen. Tämän jälkeen ehti olla monta omistajaa, ennen kuin auto huonokuntoisena päätyi Huotarille. Vuosien työn jälkeen vaunu on nyt tip top kunnossa ja ainoa kappale Suomen rekisterissä. Hiekkateille sitä ei viedä, eikä muutenkaan juuri ajeta kuin tapahtumissa.
Johanna Nättisen Chevrolet Corvette vm -98 ei ole peltiseppää tai moottorimiestä tarvinnut. Vähän ajettu auto on kuin suoraan tehtaalta tullut. Neitonen kertoo olevansa Corvette-fani ja haaveilleensa autosta vuosia ennen kuin sai haaveensa toteutettua. Myös hänen isällään on Corvette.
Auto on Johannalla kesäisin käyttöautona, mutta kilparatsastusta harrastavalla hevostytöllä on käytössään toinenkin ajoneuvo, jolla hepan vaunua vedetään. Poikaystävä kertoo omistavansa -70 mallin Camaron. – Autoista meillä ei kuitenkaan paljon puhuta, kyllä tässä saa kuunnella enimmäkseen juttua hevosista, hän naurahtaa.
Metsäteknikko Tomi Pellisen Oldsmobile Super 88 vm-57 edustaa puolestaan tekijämiesten projekteja. Hän kertoo löytäneensä autonraadon netin kautta teksasilaiselta romuttamolta. Kaupat tehtiin näkemättä 1500 dollarilla. Välittäjä hoiti auton Suomeen ja Tomi ryhtyi hitsaamaan.
– Koko pohja on tehty uudesta pellistä. Ostin tämän korimallin vuoksi. Tämä on harvinainen, näitä ei paljon valmistettu. Kauppoja tehdessä ajattelin, että se on sama, missä kunnossa auto on, uusiksi se on kuitenkin tehtävä, hän sanoo.
Uuden elämän saanut Oldsmobile katsastettiin kaksi viikkoa sitten ilman huomautuksia. Koria ei ole tarkoitus ryhtyä isommin fiksaamaan. Ikä saa siinä näkyä.
Samoilla linjoilla on Plymouth Furyn -61 omistaja. Viime kesänä hankittu auto on alkuaan ostettu johonkin kartanoon Suomessa. Auto kulkee matka-ajossa n. 13 litralla satasen. Muitakin autoja miehen tallista löytyy 4 kappaletta.
Auton rakentelussa on monenlaisia makuja. Joku entisöi vanhan ajoneuvon pilkun päälle. Joku toinen haluaa myös oman kädenjälkensä näkyvän lopputuloksessa.
Näin on asia myös Kosti Kettusen autossa, vaikka sitä ei ehkä ensi silmäyksellä uskoisikaan. Chevrolet Bel Air -62 edustaa omistajansa mukaan Lintta-tyyliä. Kori näyttää tarkoituksella raadolta, eikä sisätilojakaan isommin ole fiksailtu, eikä kai muutamaan vuoteen siivottukaan.
Mutta ei ole vaunu silkkoa sisältä. Pellin alta löytyy uusi kone, uusi vaihdelaatikko ja taka-akselisto. Poliisinkin ohi autolla pääsee, sillä kyllä ne systeemin tietävät, Kosti sanoo. Liekehtivää menopeliään hän käyttää kesäisin käyttöautona. Naistakin saa kyytiin kuulemma helposti, joskin siellä yleensä istuu oma emäntä.
Samanlaista ideaa löytyy tästä .-85 mallin Harrikasta. Pyörästä on rakennettu tarkoituksella romun näköinen. Peltipöntöistä tehdyt laukut on hiekkapuhallettu ja hapotettu ruostumaan. Rottapyörän lisäksi omistajalla on ollut kiiltäviäkin Harrikoita. Autotallista löytyy myös -65 mallin Barracuda.
Tapahtuman ohjelmaan kuuluva BurnOut-kisa saa nuukuuteen taipuvaisen näkemään painajaisunia. Kun renkaita kiusataan jopa räjähtämispisteeseen saakka, niin rahaa palaa kuulemma 200 euroa per veto. No, huvilla on hintansa. Ainakin osaan autoista näytti kuitenkin olevan renkaanvaihto käynnissä ennen starttiviivalle tuloa.
Olihan sitä porukkaa tänäkin vuonna melkoinen joukko. Iltabileisiin saattoi kaasujalkaa herkistellä myös Teo ja Kati Ylä-Mäihäniemen vetämillä tanssikursseilla.
Tapahtuman kotisivu: https://sites.google.com/site/veekasihimos/