Talven ensimmäinen pilkkireissu on vielä tekemättä, mutta muistuipa tässä mieleen Sergei Shimansky, jonka tapasin muutama vuosi sitten.
Kohtasin Sergein Päijänteen Siikaselällä siinä ruohikkotupsun kupeella. Mies istui pilkillä, vaikka ilma oli niin kauhea kuin ikinä voi olla. Tuuli ulvoi ja lennätti lunta kuin siperialaisessa elokuvassa.
Perheineen Himoksella lomaillut pietarilainen liikemies Shimansky kertoi olevansa kova pilkkimies, vaikka ei tuota asiaa olisi tarvinnut mainita. Suomessakin on kovia pilkkimiehiä, mutta ei heistä silloin näkynyt jäällä ainuttakaan.
Kotimaassaan hän kalastaa yleensä Suomenlahdella tai Laatokalla.
Lumen alla olleeseen vesisohjoon potkitussa kuopassa polski Sergein mormuskaan haksahtaneita ahvenia.
Eikä kunnon kalamies turhaan kalaa pyydä. – Soppaa niistä tehdään, Shimansky vakuutti. Hän toivoi, että avannosta olisi noussut siika, mutta se toive taisi jäädä haaveeksi.
Sattumalta ajelin Sammallahden rantatietä myös seuraavana päivänä. Ilma oli edelleen niin sakeana, että tuulilasi ei meinannut pysyä sulana, mutta kukas siellä ruohotupsulla jälleen narrasi ahvenia?
Mielessä käväisi, että jos itse matkustaisin talvella Pietariin, niin tuskinpa lähtisin pilkkijäille kauniimmassakaan kelissä.