Kolmatta kertaa järjestetty Luonto ja Luontokuva -tapahtuma pidettiin tänä syksynä Jämsänkosken Ilveslinnassa yksipäiväisenä. Aiemmin näissä merkeissä on vietetty kaksi päivää Villa Vekkulassa. Järjestysvastuun kantoi tälläkin kertaa Vekkulan kyläyhdistys yhdessä paikallisista kuvaajista ja luontoihmisitä kootun tiimin kanssa. Päivän aikana nähtiin useita nimekkäiden luontokuvaajien esityksiä ja kuultiin heidän ajatuksiaan omasta kuvaustyylistään ja historiastaan. UPM Jämsänkoski huomio tapahtumaa raottamalla Patalankosken patoa sen verran, että vieraat pääsivät ihailemaan kosken kuohuja.
Tapahtumaan osallistui päivän mittaan 180 luonnon valokuvaamisesta kiinnostunutta ihmistä. Tasokkaat kuvaesitykset ja niihin liittyvät tarinat osoittivat, että kamerankin kanssa luontoa voi lähestyä monella tavalla. Kohteet voivat sijaita tuhannen kilometrin päässä Lapissa tai toisaalta kuvattavaa löytyy aivan kotiympäristöstäkin.
Tunnettu kuvaaja sekä lukuisia alan kirjoja tehnyt Jussi Murtosaari esitteli viimeisen vuoden aikana kertyneitä kuviaan. Hän liikkuu retkillään Suomea päästä päähän. Noin joka kolmas päivä menee luonnossa kuvauskalustoa kanniskellen. Kohteina ovat useimmin linnut ja tämänkin jakson aikana kameran eteen oli löytynyt monta harvoin Suomessa tavattua lajia. Myös Itä-Suomen kuvauskojut suurpetoineen ovat hänelle tuttuja paikkoja.
Ahkera luonnossa liikkuja on myös Markku Hakaniemi, joka lehtikuvaajan uran päättymisen jälkeen on taas palannut aktiivisesti luontokuvauksen pariin. Markku löytää yleensä kohteensa muutaman kymmenen kilometrin sisältä kotiportailta. Siitä huolimatta monissa Markun kuvissa oli sellaisia kohteita, jotka katsojat näkivät ensimmäistä kertaa elämässään. Ovat ehkä ennenkin nähneet, mutta eivät ole osanneet kiinnittää niihin huomiota. Kuvassa Markkua haastattelee järjestäjätiimin jäsen Seija Tiitinen-Salmela. Mainittakoon, että Hakaniemi kuuluu myös tämän lehden tekijätiimiin ja hänen kuviaan löytyy retkikohteiden esittelyistä.
Päivän kuvaajakaartin nuorin esiintyjä oli 14 -vuotias Lasse Kurkela, joka esitteli aikaansaannoksiaan yhdessä isänsä Heikki Kurkelan kanssa. Nuoresta iästään huolimatta Lasse on jo vuosia tunnettu maan luontokuvaajapiireissä. Palkintojakin hän on napsinut kuvakilpailuissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Yhteisillä retkillään isänsä kanssa hän on tavoittanut kameransa eteen jo suuren joukon sellaisia kohteita, jotka monelta kuvaajalta jäävät näkemättä koko elämän aikana. Yksi hyvä ruutu on kuitenkin vielä vain haaveissa. Lasse haluaisi saada ilveksestä hyvät kuvat ja vaikeusastetta lisää se, että ilvestä ei usein haaskoillakaan nähdä.
Petteri Saario on yksi harvoista suomalaisista luontodokumenttien kuvaajista. Hänen uusin sarjansa on tekeillä oleva Asfalttiviidakot, joka nähdään YLE:n kanavilla vielä tämän loppuvuoden aikana. Sarjaa on kuvattu Helsingissä, Porvoossa, Turussa, Tampereella, Oulussa, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Hämeenlinnassa. Luonto ja Luontokuva -tapahtumassa Saario näytti yhden jakson aikaisemmin televisiossa esitetyistä sarjoistaan. Saario sanoo yllättyneensä siitä, että luonnontilaisimpia kohteita saattaa löytyä kaupunkien liepeiltä, jossa ne ovat säästyneet ikään kuin vahingossa. Vastuu monimuotoisuuden säilymisestä jatkossakin kuuluu meille kaikille.
Rajala Pro Shop on järjestänyt tapahtumaan tuote-esittelyn tapahtuman alusta lähtien. Tälläkin kerralla esittelypisteessä tarjoutui tilaisuus nähdä monipuolista kuvauskalustoa ja pöydän ääressä sekä kahdessa päivän ohjelmaan kuuluneessa tietoiskussa Mika Lilja kertoi minkälaista ja minkähintaista kalustoa luontokuvaajan kannattaa hankkia harrastuksensa eri vaiheissa. Nykyisessä digikalustossa pikselit eivät enää ratkaise. Niitä on tarpeeksi kamerassa kuin kamerassa, mutta monta muuta asiaa kannattaa huomioida sen mukaan mitä on tarkoitus pääasiallisesti kuvata. Kompaktit ja peilittömät järjestelmäkamerat ovat löytämässä tiensä kuvaajien reppuihin. Painava suurikokoinen kalusto ei ole enää kaikkien mieleen.
Foto Fennican esittelypisteessä pääosaa näyttelivät kiikarit ja lintuharrastajien käyttämät kaukoputket. Kuten arvata saattaa, kalliissa ja halvassa kaukoputkessa on huima ero. Hyvä kaukoputki ansaitsee myös hyvän jalustan. Hiilikuitu tai (vähän yllättäen) puu tarjoaa Mikko Katajan mukaan jalustalle parhaat ominaisuudet. Yleisesti käytössä oleva alumiini on herkintä värisemään.
Kuvaajien esitysten lomassa alan miehet ja naiset ehtivät hetkeksi kokoontua myös turisemaan. Mistäpä muusta siinä puhuttiin kuin kuvaamisesta ja nähtyjen kuvien herättämistä ajatuksista. Tapahtumaperinteen jatkosta ei tätä kirjoitettaessa ole tietoa, mutta asiaan löytyy varmasti vastaus ensi syksynä netistä.