Himos-festivaalin leirintäalueelta voisi kertoa tuhansia tarinoita, mutta tässä vain muutama malliksi. Suuri telttakylä sykkii tapahtumia ympäri vuorokauden. Vaikka elämä on siellä alkeellisempaa kuin hyvin varustetuissa mökeissä, niin monen mielestä oikea festaritunnelma löytyy juuri telttakylästä. Huonounisen paikka se ei ole, mutta eihän festivaaleille nukkumaan tullakaan. Pariin edelliseen juhannukseen verrattuna olosuhteet olivat nyt kohdallaan. Ei tarvinnut yöllä palella, eikä sateessakaan kärvistellä.
Juhannuksena Himosvuoren alla on telttoja, erilaisia katoksia ja autoja lähes silmänkantamattomiin. Muilla kesän festivaaleilla pysäköintikentät täyttyvät enemmän asuntoautoista ja -vaunuista. Jos ei stereoiden huudatusta ja muita elämän ääniä lasketa, niin alueen suuresta koosta ja tiheästä asutuksesta huolimatta siellä kiitellään olevan hyvin rauhallista. Turvallisuutta varmistavat kokeneet ja ammattitaitoiset järjestysmiehet, jotka päivystävät alueella ympäri vuorokauden.
Kouvolan seudun porukka oli Himoksella ensimmäistä, mutta kehujensa mukaan ei viimeistä kertaa. Juhannuspäivää vietettiin leppoisasti seurustellen ja varovasti nestetasapainosta huolehtien. Kuten kuvasta näkyy, seurueen kunto on kuin kiviaitaa, vaikka kolmas festivaalipäivä oli jo menossa. Toki seurustelun ohessa käytiin varsinaisella festarialueella myös bändejä kuuntelemassa.
Juhannuksen juhlintaan kuuluu myös hyvä ruoka. Jos ei ravintolatelttojen pyttipannut maistu, niin silloin kokataan itse. Lahtelaiset Adam Wallius, Matias Tuovola ja Jukka Laine valmistautuivat teltta-alueen tulipaikalla päivälliselle. Ruokalistalta löytyi paahdettuja porsaan ribsejä, eli kylkipaloja ja lihapulla-tomaatti-nakkivartaita. Jos nyt jotain kattauksesta puuttui, niin paahdettuja paprikan paloja olisi vielä voinut olla, kokit arvioivat aikaansaannostaan. Ilman paprikoitakin poikien päivällinen herautti vedet myös satunnaisen ohikulkijan kielelle.
– Täällä on hyvä meininki. Ihmiset ovat mukavia. Missään muualla ei ole samanlaista juhannusta, nuoret miehet kehuivat. He kertoivat tavanneensa myös useampiakin kansallisuuksia ulkomaisia juhannuksenviettäjiä, jotka olivat asiasta samaa mieltä. Kaverukset yöpyivät teltoissa, eikä palella tarvinnut.
Tarkkoja syömisistään oli Porvoosta saapunut seuruekin. He kertoivat nauttivansa ainoastaan puhdasta roskaruokaa. Tosin osalla porukasta oli vip-liput, joihin sisältyi ruokailua myös Terassi Riemun huipulla vip-kerroksessa. Torstaina iltapäivällä saapuneet ja sunnuntain viimeminuuttiin juhliva seurue kertoi mukana olevan kaikki tarvittava. No varustelun runsaus konttorituolia myöten näkyy kuvasta. Yöt nukuttiin autoissa.
Pakettiautoissa nukkui myös Seinäjoen porukka ja kaikki tarvittava oli heilläkin mukana kotoa tuotuja naisia myöten. Kun Pohojanmaalta lähretään liikenteeseen, varusteissa ei tingitä. – Meillä on satakakskymppiset sängyt runkopatjoilla ja petarit kuuluu varustukseen myös, miehet esittelivät hotelliaan. Ja mikäs hotelli semmoinen on, josta ei karaokelaitteita löydy. Laulunäytteellä todistettiin haastattelijalle, että värkit myös toimivat. Festivaalin musiikkiannista seuruetta sykäytti erityisesti Cheek. – Pohjalaisina me ymmärretään, että se on yrityshenkistä meininkiä, kuuluivat perustelut.
Yrityshenkisenä voi pitää myös Matti Vesalaa, joka toi festareille oman melodica-laitteelle sovitetun konserttiesityksen. Muusikoksi esittäytyi Teemu Kanervakin (vas.) Hän soittaa bassoa suurta läpimurtoa odottavassa Eutanasia-yhtyeessä. (Matti soittaa samassa yhtyeessä rumpuja silloin kuin malttaa melodicastaan luopua). Oikeanpuoleinen herrasmies kuvassa on insinööri Janne Vuorijärvi. Hän ei soita bändissä, koska hänen soittimensa ukulele soveltuu muiden mielestä huonosti Eutanasian ohjelmistogenreen.
– Kyllähän me yritettiin olla toisiimme tutustumatta, mutta eihän se Keravalla onnistunut, herraseurue selvitti taustojaan. Naiset tällä porukalla olivat vielä hakusassa, mutta toimenpiteitä asian eteen oli koko ajan meneillään. Niin, se melodicamiehen kappale? No Paranoid tietysti.
Vaikka nuoret naiset ovat kauniita, niin aina kauniimmaksi vaan haluavat. Janina Montonen, Aliisa Liedes ja Enni Mykkänen Kouvolasta kertoivat valmistautuvansa katsomaan Antti Tuiskua. – Tosin se jää nyt näkemättä, kun menee näin pitkään meikatessa, he samaan hengenvetoon totesivat. Naisen logiikkaa ymmärtävälle varmaan ihan selvä asia? Toinen näiden naisten suosikki, Roope Salminen, esiintyi edellisenä iltana. Jäi kysymättä miten sen fanituksen kanssa kävi.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Parinsadan metrin päässä kaunistauduttiin myös. Mari Niinistö kampasi Pinja Viirua. Mira Niinistön lookki taisi olla jo valmis. Olivat lähdössä katsomaan Antti Tuiskua. – Tosin se on jo menossa, mutta jos edes viimeiselle biisille ehdittäis. (Voi hyvä sylvi !!!) Mahtoikohan siellä Stagella Tuisku petoineen karjahdella yksin?
Pinja, Mari ja Mira tulivat kolmestaan Seinäjoelta. Iso Passatti oli niin täynnä tavaraa, että matkustajat hädin tuskin mahtuivat sekaan. Naiset myönsivät, ettei niistä puoliakaan tarvittu. Taitaa olla yleisempikin seinäjokelainen tapa, että tavaraa on reissuun otettava, runkopatjoja myöten. Pinjalle Himoksen juhannus oli jo viides, muut olivat ensikertalaisia. – Tosi mahtavaa on ollut. Paras juhannus ikinä, kuului arvio.
Ja sitten. Esitellään (järjestyksessään kolmas) Himoksen juhannusneito 2016, joka nyt löytyi telttailualueelta. Hän on Jessica Leskinen Lahdesta. Valinnan suoritti tälläkin kertaa yksimiehinen, mutta tarkkasilmäinen asiantuntijaraati. Kisaan osallistuivat (tosin tietämättään) kaikki Himoksella juhannusta viettäneet nuoret naiset. Jessican valinta oli selvä jo 200 metrin päästä nähtynä.
Jessica Leskinen opiskelee parhaillaan terveydenhoitajaksi. Hän on ennestään lähihoitaja ja takana on jo työelämääkin kotihoidossa. Kotihoitaja käy pääasiassa vanhusten luona, jakaa lääkkeet, huolehtii syömiset, verikokeet ja yleensä perushoitoon liittyvät asiat. Terveydenhoitajaksi valmistumisen jälkeen työpaikka löytyy todennäköisesti sairaalasta, neuvolasta tai työterveysasemalta, hän kertoi. Ala tuntuu omalta ja opiskelu päättyy todennäköisesti terveydenhoitajan tutkintoon.
Muistin virkistykseksi vasemmalla Himoksen juhannusneito 2015, luokanopettajaksi Joensuussa opiskellut Roosa Romo. Oikealla ensimmäinen juhannusneito vuodelta 2014. Hän jäi raadin kokemattomuuden vuoksi valitettavasti nimettömäksi. Jos joku tunnistaa, niin asia voidaan vieläkin korjata.